Maidotonta, kiitos!

Palasin juuri viikon Japanin matkalta. Ulkomailla matkustaminen on joka kerta hieman pelottavaa maitoallergian takia. Jokaisen aterian syöminen jännittää. Ja jokaisen syödyn aterian jälkeen olen tyytyväinen, jos reaktiota ei tule. Sitä on varmasti vaikea monen ei-allergisen ihmisen ymmärtää, minkälainen helpotus se on, kun saa ulkomailla vatsansa täyteen ilman reaktiota. Japaniin lähtö tuntui kuitenkin muihin ulkomaanmatkoihin verrattuna vielä vähän jännittävämmältä, koska olin kuullut monelta, että siellä puhutaan huonosti englantia. Lisäksi minulla on maitoallergian lisäksi vakava pähkinä- ja äyriäisallergia ja olen ymmärtänyt, että niitä käytetään siellä paljon. Satuin kuitenkin ennen matkaa juttelemaan huolestani yhden tuttavan kanssa, joka on monta kertaa matkustanut Japanissa ja hän kertoi voivansa kääntää allergiani japaniksi ystävänsä avulla. Sain häneltä japaniksi listan kaikista allergioistani, se oli mahtavaa. Lisäksi hän oli kirjoittanut japaniksi myös tekstit hätät

Pari ystävääni on muutamaan otteeseen pyytänyt, että aloittaisin kirjoittamaan blogia elämästä hengenvaarallisen maitoallergian kanssa. Ajatus on kypsynyt jo pidemmän aikaa ja nyt tuntuu olevan vihdoin sen aika. Maitoallergiani alkoi yllättäen vuonna 2004. Minulle oli jo pidemmän aikaa käynyt niin, että huuleni turposi jostain syystä aika usein ruokailun jälkeen. En ymmärtänyt mikä ruoka-aine sen aiheutti. Kun oireita alkoi tulla useammin, kirjasin ylös mitä olin syönyt, joka kerta kun huuli turposi. Yhdistäväksi tekijäksi näille listoille tuli maito, eri muodoissa. Olin tuolloin Iho- ja Allergiasairaalassa hoidossa atooppisen ihottuman takia, ja pyysin heitä tekemään prick-testit, jotta selviäisi, onko se oikeasti maito, joka aiheuttaa reaktion. Tulos oli täysin selvä. Kohtaan, johon maitoa oli laitettu, tuli selkeä puolen senttimetrin paukama. Muistan tunteneeni silloin helpotusta, että syy allergisille reaktioille oli selvinnyt. Vasta paljon myöhemmin ymmärs