Elämää maitoallergian kanssa

Pari ystävääni on muutamaan otteeseen pyytänyt, että aloittaisin kirjoittamaan blogia elämästä hengenvaarallisen maitoallergian kanssa. Ajatus on kypsynyt jo pidemmän aikaa ja nyt tuntuu olevan vihdoin sen aika.

Maitoallergiani alkoi yllättäen vuonna 2004. Minulle oli jo pidemmän aikaa käynyt niin, että huuleni turposi jostain syystä aika usein ruokailun jälkeen. En ymmärtänyt mikä ruoka-aine sen aiheutti. Kun oireita alkoi tulla useammin, kirjasin ylös mitä olin syönyt, joka kerta kun huuli turposi. Yhdistäväksi tekijäksi näille listoille tuli maito, eri muodoissa.

Olin tuolloin Iho- ja Allergiasairaalassa hoidossa atooppisen ihottuman takia, ja pyysin heitä tekemään prick-testit, jotta selviäisi, onko se oikeasti maito, joka aiheuttaa reaktion. Tulos oli täysin selvä. Kohtaan, johon maitoa oli laitettu, tuli selkeä puolen senttimetrin paukama.

Muistan tunteneeni silloin helpotusta, että syy allergisille reaktioille oli selvinnyt. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, miten lopullisesta asiasta on kysymys ja miten vaikeaksi se tekee elämän.

Tapasin testien jälkeen lääkärin, joka sanoi, että minun tulee jättää maitotuotteet kokonaan pois ruokavaliostani ja vähän ajan kuluttua katsotaan helpottavatko oireet. Jälkikäteen ajateltuna se oli ehkä virhe. Jätin maitotuotteet pois ja oireet hävisivät. Mutta tilalle tuli vuosien myötä suurempi ongelma. Muistan, että oltuani jonkun aikaa käyttämättä maitotuotteita, päätin kokeilla mitä tapahtuu, jos juon lasin maitoa. Suun kutina oli aivan järkyttävää.

Minulta otettiin myös verestä maidon vasta-aineet (IgE). Normaali maidon IgE on alle 0,35.  Minulle se oli tuolloin 350, eli n. 1000-kertainen normaaliin nähden! Kun lukema on yli 10, on kyse hengenvaarallisesta allergiasta, jolloin pienikin vahinkoaltistuminen voi aiheuttaa vakavan, hengenvaarallisen allergisen reaktion, eli anafylaksian.

Tilanne eteni niin, että jätin maidon kokonaan pois ruokavaliosta, enkä ole maitotuotteita enää testien jälkeen käyttänyt. Kun jonkin aikaa oli kulunut, oli allergia muuttunut hengenvaaralliseksi. On turha jossitella, mutta aika ajoin mietin, mikä olisi tilanne, jos olisin jatkanut maidon käyttöä normaalisti. Olisiko minulla tällä hetkellä näin vakavaa maitoallergiaa, vai voisinko käyttää maitoa samaan tapaan kuin ennenkin, vaikka siitä tulisikin vähän oireita?

Siihen meni kauan ennen kuin ymmärsin, miten hankalasta ja pysyvästä vaivasta on kyse. Muistan kun kesällä 2005 olimme tuttavapariskunnan kanssa matkalla Italiassa ja muut ostivat kahvilasta jätskit. Itkin, kun mietin, että en tule enää ikinä syömään kermajäätelöä.

Minulla on ollut allergia kohta lähes 15 vuotta. Olen käynyt läpi erilaiset vaiheet sen kanssa. Alkuun oli tosiaan helpotus, kun selvisi, mikä allergiset reaktiot aiheuttaa. Sen jälkeen tajusin, että allergia ei tule koskaan menemään pois ja elämä sen kanssa tulee olemaan vaikeaa. Nyt olen jo tottunut asiaan. Tai oikeastaan oppinut elämään sen kanssa. Viime vuoden aikana olen saanut pienen toivon kipinän maitosiedätyksestä. 

Tarkoitukseni on jakaa kokemuksiani elämästä hengenvaarallisen maitoallergian kanssa. Toivottavasti niin maitoallergikot kuin heidän läheisensä saavat blogistani apua.