Maidotonta, kiitos!

Ostimme ystävällemme 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi illallisen pimeässä siten, että me lahjanantajat tulemme mukaan. En ajatellut asiaa sen enempää omalta osaltani ostaessani elämystä. Lähetin kuitenkin heti päivämäärän sovittuamme ravintolaan listan allergioistani, jotta osaisivat varautua tulooni. Vasta muutama päivä ennen tilaisuutta rupesin miettimään mihin olen oikein menossa vakavan maitoallergiani kanssa. Mitä jos saankin epähuomiossa väärän annoksen ja saan pimeässä allergisen reaktion? Jännitti ihan hirveästi. Kun menimme ravintolaan, meille kerrottiin, miten ruokailu tulee etenemään. Ruokailutilassa oli vielä valot, kun meidät saatettiin sinne silmälaput silmillä. Minut saatettiin ensimmäisenä paikalle, jotta tarjoilijat tietävät tarkalleen missä istun ja osaavat antaa minulle oikean ruoan. Kun kaikki vieraat oli tuotu paikoilleen, valot sammutettiin ja silmälaput sai ottaa pois silmiltä. Oli jännä istua pimeässä näkemättä mitään. Tarjoilijat kulkivat koko illan ajan

Viime kerralla kerroin mitä lääkkeitä kannan aina mukanani. Niiden lisäksi minulla on aina mukanani laminoitu allergialistani sekä lista ruoka-aineista, joita voin varmasti syödä. Samasta aiheesta oli tämän viikon maanantaina juttu Helsingin Sanomissa (https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000006039202.html). Olen saanut ravintoloissa näistä listoista useasti kiitosta. Se helpottaa suunnattomasti kokkien työtä, kun heidän ei tarvitse erikseen juoksuttaa tarjoilijaa kysymään voinko syödä erinäisiä ruoka-aineita. Kun listat on laminoitu, ne eivät myöskään sotkeudu keittiössä.  Jos olemme varanneet ravintolasta pöydän etukäteen, lähetän allergialistani sinne varauksen yhteydessä sähköpostilla. Mutta ex tempore ravintolakäyntejä varten laminoidut listat ovat tärkeät.   Minulla on listat myös englanniksi, jotta voin käyttää niitä myös ulkomailla. Aiemmin kirjoitinkin siitä, kuinka minulla oli Japanissa samat listat japaniksi käännettynä. Pietarissa käydessäni minulla oli li

En lähde minnekään ilman pientä pussukkaani, jossa kannan allergialääkkeitäni. Minulla on maitoallergian lisäksi muitakin ruoka-aineallergioita, mutta maito, pähkinät ja äyriäiset ovat niistä vaarallisimmat. Käsilaukun on oltava sen verran iso, että lääkkeet mahtuvat mukaan :-) Lääkärini neuvosta minulla on aina mukanani 2 Epipen adrenaliinikynää. Tämä sen vuoksi, että Epipenin vaikutus kestää n. 20 minuuttia, jonka jälkeen reaktio voi uusia. Meillä on esimerkiksi mökiltä matkaa lähimpään sairaalaan n. 40 minuuttia, joten kaksi adrenaliinikynää on tarpeen. Vanhaksi menneellä Epipen kynällä voi harjoitella pistämistä esimerkiksi omenaan tai appelsiiniin. Mutta sen kanssa tulee olla varovainen, ettei pistä tarpeettomasti itseään. Epipen pitäisi ottaa heti kun anafylaksian oireet alkavat, mutta ambulanssi täytyy myös soittaa paikalle.  Epipen kynien on todettu säilyvän huomattavasti pidempään kuin mitä pakkauksessa lukee ( https://edition.cnn.com/2017/05/08/health/expired-epipen

Kuten lupasin, tällä kertaa asiaa maitosiedätyksestä :-) Jotta maitosiedätys voidaan aloittaa, täytyy maidon IgE:n (vasta-aine) olla alle 100. Normaalisti maidon IgE:n pitäisi olla alle 0,35. Minulla se oli vuosia reilusti yli 300, mutta siitä huolimatta minulla aloitettiin maitosiedätys ensimmäisen kerran vuonna 2007. Siedätys jouduttiin kuitenkin pian aloituksen jälkeen lopettamaan, koska odotin toista lastamme ja raskaana sitä ei voi tehdä.   Muutama vuosi toisen lapsemme syntymän jälkeen maidon IgE:ni oli yhtäkkiä laskenut ja se oli 77. Vaikka lukema oli edelleen hengenvaarallinen, oli suunta oikea. Meni kuitenkin vuosia ennen kuin maitosiedätys otettiin uudelleen puheeksi Iho- ja Allergiasairaalassa. Toisen kerran se aloitettiin vuoden 2014 elokuussa. Tuolloin pääsin 5 kuukaudessa 1 millilitraan, mikä oli mieletön saavutus, mutta tammikuussa 2015 siedätys jouduttiin jälleen lopettamaan, koska odotin kolmatta lastamme. Vuosi synnytyksen jälkeen IgE oli taas laskenut ja oli ”vai