Illallinen pimeässä
Ostimme ystävällemme 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi
illallisen pimeässä siten, että me lahjanantajat tulemme mukaan. En ajatellut
asiaa sen enempää omalta osaltani ostaessani elämystä. Lähetin kuitenkin heti
päivämäärän sovittuamme ravintolaan listan allergioistani, jotta osaisivat varautua
tulooni.
Vasta muutama päivä ennen tilaisuutta rupesin miettimään
mihin olen oikein menossa vakavan maitoallergiani kanssa. Mitä jos saankin
epähuomiossa väärän annoksen ja saan pimeässä allergisen reaktion? Jännitti
ihan hirveästi.
Kun menimme ravintolaan, meille kerrottiin, miten ruokailu
tulee etenemään. Ruokailutilassa oli vielä valot, kun meidät saatettiin sinne
silmälaput silmillä. Minut saatettiin ensimmäisenä paikalle, jotta tarjoilijat
tietävät tarkalleen missä istun ja osaavat antaa minulle oikean ruoan. Kun
kaikki vieraat oli tuotu paikoilleen, valot sammutettiin ja silmälaput sai
ottaa pois silmiltä. Oli jännä istua pimeässä näkemättä mitään. Tarjoilijat
kulkivat koko illan ajan huoneessa pimeännäkölasit silmillään.
Kun alkuruoka tuotiin eteeni, päätin laittaa käteni suoraan
annokseen ja tunnustella mistä ruoasta oli kyse. Ruoka tuntui oudon malliselta,
enkä tunnistanut sitä. Haukkasin ruoasta pienen palan, mutta maku ei
miellyttänyt. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli fenkoli. Ei lempiruokiani.
Pääruoan kanssa tein saman, eli laitoin kädet
ruoka-annokseen ja yritin tunnustella mitä olen syömässä. Käsin tunnustelemalla
en tälläkään kertaa tunnistanut ruokaa, mutta uskaltauduin maistamaan. Nyt tunnistin
heti mauksi karitsan. Odottelin hetken aikaa, jonka jälkeen otin muuta
lautasella ollutta suuhuni. Jälleen tuttu maku, tällä kertaa punajuuri.
Odottelin hetken ja jatkoin ruoan syömistä, koska oireita ei ilmennyt.
Syöminenkin sujui ihan hyvin haarukalla, vaikka ei ruokaa nähnytkään.
Lautaselta joutui tosin loppua kohden tunnustelemaan, oliko siinä enää mitään
jäljellä.
Jälkiruoan kanssa elämys oli erityisen mielenkiintoinen.
Laitoin tälläkin kertaa käteni ruokaan, joka oli lasin mallinen astia.
Tunnistin heti, että lasissa on pensasmustikoita ja maistettuani yhtä,
varmistuin asiasta. Seuraavaksi laitoin mansikalta tuntuvan palan suuhuni ja
olin senkin suhteen oikeassa. Seuraavaksi laitoin jonkun pyöreän pehmeän
suuhuni. Se maistui hyvältä ja tunnistin, että se on tuttu maku, ei mikään
allergisoiva, mutta en millään keksinyt mistä ruoasta oli kyse. Vasta kun
maistoin toisen palan, niin tunnistin sen banaaniksi! Olin aika ymmälläni,
koska syön banaaneja lähes päivittäin :-D
Kaiken kaikkiaan kokemus oli hauska. Kiitos Ravintola
Sipulille ja Näkövammaliiton kokemusasiantuntijalle hienosta kokemuksesta. Saamani
ruoka oli pääosin samaa kuin muilla, mutta se oli muokattu allergiani huomioon
ottaen. Vaikka ruokailu jännittikin, pystyin nauttimaan tilaisuudesta. Monet
ovat kyllä jälkikäteen päivitelleet, että olen ihan hullu, kun menen kaikkine
allergioineni syömään pimeään huoneeseen :-D
Kommentit
Lähetä kommentti