Illallinen pimeässä


Ostimme ystävällemme 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi illallisen pimeässä siten, että me lahjanantajat tulemme mukaan. En ajatellut asiaa sen enempää omalta osaltani ostaessani elämystä. Lähetin kuitenkin heti päivämäärän sovittuamme ravintolaan listan allergioistani, jotta osaisivat varautua tulooni.

Vasta muutama päivä ennen tilaisuutta rupesin miettimään mihin olen oikein menossa vakavan maitoallergiani kanssa. Mitä jos saankin epähuomiossa väärän annoksen ja saan pimeässä allergisen reaktion? Jännitti ihan hirveästi.

Kun menimme ravintolaan, meille kerrottiin, miten ruokailu tulee etenemään. Ruokailutilassa oli vielä valot, kun meidät saatettiin sinne silmälaput silmillä. Minut saatettiin ensimmäisenä paikalle, jotta tarjoilijat tietävät tarkalleen missä istun ja osaavat antaa minulle oikean ruoan. Kun kaikki vieraat oli tuotu paikoilleen, valot sammutettiin ja silmälaput sai ottaa pois silmiltä. Oli jännä istua pimeässä näkemättä mitään. Tarjoilijat kulkivat koko illan ajan huoneessa pimeännäkölasit silmillään.



Kun alkuruoka tuotiin eteeni, päätin laittaa käteni suoraan annokseen ja tunnustella mistä ruoasta oli kyse. Ruoka tuntui oudon malliselta, enkä tunnistanut sitä. Haukkasin ruoasta pienen palan, mutta maku ei miellyttänyt. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli fenkoli. Ei lempiruokiani. 

Pääruoan kanssa tein saman, eli laitoin kädet ruoka-annokseen ja yritin tunnustella mitä olen syömässä. Käsin tunnustelemalla en tälläkään kertaa tunnistanut ruokaa, mutta uskaltauduin maistamaan. Nyt tunnistin heti mauksi karitsan. Odottelin hetken aikaa, jonka jälkeen otin muuta lautasella ollutta suuhuni. Jälleen tuttu maku, tällä kertaa punajuuri. Odottelin hetken ja jatkoin ruoan syömistä, koska oireita ei ilmennyt. Syöminenkin sujui ihan hyvin haarukalla, vaikka ei ruokaa nähnytkään. Lautaselta joutui tosin loppua kohden tunnustelemaan, oliko siinä enää mitään jäljellä.


Jälkiruoan kanssa elämys oli erityisen mielenkiintoinen. Laitoin tälläkin kertaa käteni ruokaan, joka oli lasin mallinen astia. Tunnistin heti, että lasissa on pensasmustikoita ja maistettuani yhtä, varmistuin asiasta. Seuraavaksi laitoin mansikalta tuntuvan palan suuhuni ja olin senkin suhteen oikeassa. Seuraavaksi laitoin jonkun pyöreän pehmeän suuhuni. Se maistui hyvältä ja tunnistin, että se on tuttu maku, ei mikään allergisoiva, mutta en millään keksinyt mistä ruoasta oli kyse. Vasta kun maistoin toisen palan, niin tunnistin sen banaaniksi! Olin aika ymmälläni, koska syön banaaneja lähes päivittäin :-D


Kaiken kaikkiaan kokemus oli hauska. Kiitos Ravintola Sipulille ja Näkövammaliiton kokemusasiantuntijalle hienosta kokemuksesta. Saamani ruoka oli pääosin samaa kuin muilla, mutta se oli muokattu allergiani huomioon ottaen. Vaikka ruokailu jännittikin, pystyin nauttimaan tilaisuudesta. Monet ovat kyllä jälkikäteen päivitelleet, että olen ihan hullu, kun menen kaikkine allergioineni syömään pimeään huoneeseen :-D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Epipen suojapakkaukset

Paras kaakao

Viiniä maidon kera