Elämää maitoallergisen äidin kanssa

Meillä on kolme lasta, joista kenelläkään ei ole toistaiseksi pahoja allergioita. Esikoisellamme todettiin vauvana maito- ja vilja-allergia. 1-vuotiaana hän rupesi sietämään viljoja ja 2-vuotiaana maitoa. Imetin häntä 8 kuukauden ikään asti ja sen jälkeen siirryimme apteekin korvikkeeseen, joka ei sisältänyt maitoproteiinia. Vaikka oli tietenkin harmillista, että hänellä oli maitoallergia, oli se helpompaa minulle, kun hän joi maidotonta korviketta. Näin minun ei tarvinnut käsitellä tavallista maitoa tai maitoproteiinia sisältävää korviketta.

Toisella lapsellamme ei ollut vauvanakaan allergioita. Imetin häntä 10 kuukauden ikään asti ja sen jälkeen vaihdoimme kaupan korvikkeeseen. Siirtyminen maitopohjaiseen korvikkeeseen jännitti todella paljon. Lapsemme joi korvikkeen kuitenkin nokkamukista, jossa oli lukko, joten maitoa ei päässyt valumaan ulos. Vahinkoja ei onneksi sattunut. En saanut maitoa kertaakaan päälleni – ehkä siksi, että olin erittäin varovainen korvikkeen ja myöhemmin maidon kanssa. Juustoa ja jogurttia annoimme vain iltaisin, kun mieheni oli kotona. Vasta nyt maitosiedätyksen kestettyä yli yli 2 vuotta, olen koskenut juustoon, mutta pessyt käteni heti sen jälkeen. Maitoa, jogurttia tai esimerkiksi jäätelöä en edelleenkään koske, koska ne aiheuttavat kosketuskohtaan nokkosrokon.

Nuorinta lastamme imetin 1 v 4 kuukauden ikään asti. Kun sen jälkeen yritimme antaa hänelle tavallista maitoa, hän ei suostunut juomaan sitä. Maitoa on yritetty antaa hänelle useasti, mutta hän ei ole edelleenkään suostunut juomaan sitä. Hän juo vettä, mikä on minulle tietenkin kaikista helpointa. Juustoa ja jogurttia hän syö ja jogurtin kanssa onkin välillä hankalaa, kun sitä voi olla pöydällä, vaatteissa, ym. Onneksi hän on nyt jo sen ikäinen, että osaa itse riisua jogurttisen paidan, ettei minun tarvitse koskea siihen. Mielelläni en kuitenkaan koske maidolla tahriintuneisiin vaatteisiin tai istu vieressä, kun hän syö jäätelöä. Käytämme kotona koko perheen kesken paljon kaurapohjaista maustamatonta jogurttia ja jos menen esim. nuorimmaisen kanssa yksin jätskille, ostan hänelle maidottoman jätskin. Kaksi vanhinta lastamme ovat jo sen verran isoja, että he auttavat myös, jos nuorimmaisemme syö maidollista jogurttia, juustoa, tai muita maitotuotteita.

Huvittavia ja haastaviakin tilanteita on tullut eteen vuosien varrella. Ulkopuolisten on varmasti vaikea ymmärtää esimerkiksi ravintolassa, miksi en auta pyyhkimään lapsen suuta, joka on jäätelöstä sotkussa, kun mieheni on paikalla. Kerran, kun olimme vanhempieni luona syömässä (jotka tietenkin tietävät maitoallergiastani ja ymmärtävät sen vakavuuden ja hankaluuden), otin 1,5 litran maitotölkkiä jääkaapista, mutta otteeni lipesi ja maitotölkki kaatui hyllylle kumoon. Siinä minä seisoin ja katsoin kun maito virtasi putouksena jääkaapista lattialle, enkä pystynyt tekemään mitään :-D