Kesälomalla ulkomaille

Kesäloma lähestyy ja suuntaamme osaksi lomaa ulkomaille. Olen kerännyt tähän postaukseen vinkkejä, miten hoidan ruokailut ulkomailla. Olen aiemmin kirjoittanut lomastamme Japanissa (https://maidotontakiitos.blogspot.com/2019/02/allergisena-nousevan-auringon-maassa.html), mutta kirjoitan tässä enemmän siitä, miten itse toimin ulkomailla ruokailun suhteen – riippumatta kohdemaasta.

Ulkomailla matkustaessamme pyrimme löytämään sellaisen huoneiston, jossa on oma keittiö, että voin tarvittaessa tehdä kaikki ateriat itse. Syömme koko perhe aina aamupalan asunnossa, koska kahviloista on vaikea löytää mitään minulle sopivaa. Lounaan ja illallisen syömme myös tarvittaessa kaikki asunnolla, mutta jos muut haluavat mennä ravintolaan syömään, niin syön ennen sitä asunnolla ja lähden sitten ravintolaan muiden seuraksi. Saatan myös katsoa jo ennen matkaa etukäteen lähistön ravintoloita netistä ja niiden ruokalistoja. Tällöin tiedän vähän jo valmiiksi, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla ja mikä tuntuu turvallisimmalta paikalta. 

Mikäli valitsemme hotellin, jossa on ravintola, lähetän allergialistani heille etukäteen, jotta keittiössä henkilökunnalla on mahdollisuus tutustua erikoisruokavaliooni jo ennen saapumistani. Useimmista hotellihuoneista löytyy vedenkeitin. Otan yleensä pikapuurohiutaleita mukaan, jotta saan tehtyä itselleni aamupalaa huoneessa. Hotellin aamupalalta saan sitten puuroni lisäksi yleensä syötyä hedelmiä ja kananmunan.

Ravintoloiksi valikoituu usein italialainen ravintola tai pihviravintola. Olen kokenut ne minulle turvallisimmiksi. Käymme ulkomailla usein pizzerioissa, mutta en koskaan syö niissä pizzaa. Vaikka pizzan päälle ei laitettaisi juustoa, paistetaan pizzat kuitenkin samassa uunissa kuin juustopizzat ja niiden pohjaan voi tarttua juustoa. Yleensä turvallinen vaihtoehto on pasta tomaattikastikkeella, kunhan sen vain muistaa pyytää ilman parmesaania. Pizzeriasta saattaa myös saada hyvän salaatin.

Pihvi on yleensä myös turvallinen valinta. Joudun itse olemaan varovainen ranskalaisten kanssa, koska minulla on pähkinäallergia, ja joissain paikoissa ranskalaiset paistetaan maapähkinäöljyssä. Mutta jos ranskalaiset eivät onnistu, niin pihvin voi saada myös salaatin kanssa.

Pienistä kioskeista ja kahviloista saan harvemmin ostettua itselleni Suomen ulkopuolella mitään turvallista syötävää. Jos kiertelemme autolla, ostan yleensä supermarketista itselleni mukaan hedelmiä, leipää ja keksejä. Esimerkiksi Pringles original, Tuc keksit ja Oreot ovat sellaisia, joita löytyy aika monesta maasta supermarketeista, ja ne ovat ainakin minulle turvallisia.

Lentokoneeseen otan aina omat eväät mukaan. Siellä en valitettavasi uskalla enää syödä muutaman ikävän kokemuksen jälkeen tarjottavaa ruokaa, koska ne saattavat suurkeittiöstä tullessaan toisinaan sisältää mm. äyriäisiä erityispyynnöstäni huolimatta. Monella lentoyhtiöllä, kuten Finnairilla ei ainakaan vielä voi valita maidotonta ruokaa. Laktoositon vaihtoehto kyllä löytyy. Tämän takia, otan koneeseen usein evääksi banaanin, omenan, välipalakeksin, etc.

Minulla on allergialistani tällä hetkellä käännettynä englanniksi, venäjäksi ja japaniksi. Sanon yleensä tarjoilijoille ulkomailla, että minulla on hengenvaarallinen maitoallergia ja joudun sairaalaan, jos ruoassani on mitään maitoperäistä. Tämän jälkeen annan vielä allergialistani heille. Minulla on aina ulkomailla tarvittavat lääkkeet mukana kaikkialla missä kuljen, mutta olen myös välillä katsonut etukäteen kartasta, missä lähin sairaala sijaitsee. 

Uskaltakaa matkustaa allergioista huolimatta, vaikka se vaatiikin enemmän suunnittelua ja ennakointia.